ViNOn keväinen liittokokous järjestettiin tällä kertaa Kuopiossa. Haluan heti näin alkuun antaa erityismaininnan muutamalle nuhislaiselle: viikonlopun kokille Ståbelle ja äänentoistosta vastannelle Kassulle kiitosta ja kumarrusta erityisosaamisestanne ;) Liittarin järjestelyistä olemme suuressa kiitollisuudenvelassa Kuopiolaiselle sisarjärjestöllemme Kuviolle ja tietysti Köpille (eräs kuopiolainen aktiivi). Tunnelma Kuopiossa oli railakkaan karnevalistinen ja varsin lämminhenkinen.Aloitimme virallisen kokousosuuden poliittisten puheiden pitämisellä. Mitään yhtenäistä aihepiiriä ei ollut, vaan tarkoitus oli vaan antaa tilaa poliittiselle keskustelulle ja ihmisille mahdollisuus harjoitella poliittisten puheiden pitämistä. Mielestäni tämän uuden idean toteutus onnistui hyvin. Ilmapiiri oli suhteellisen mokaamisvapaa ja puheet saivat rönsyillä puhujan persoonallisuuden ja tajunnanvirran mukaan.
Lauantaina teimme päätöksen ViNOn ensi vuoden edusuntavaalien kärkiehdokkaista. Mainittakoon, että Nuhevin ehdotus hyväksyttiin sinällään. Keskustelimme myös ViNOn eduskuntavaaliohjelmasta, josta oli nähtävillä työryhmän räätälöimä pohja. Alkuillasta järjestettiin kaksi työryhmää: Eduskuntavaaliohjelman viilausrymä ja Ympäristötyöryhmä. Itse osallistuin ympäristötyöryhmän kokoontumisajoihin, jossa hehkutettiin uutta ympäristöjulkaisuamme Rönsyä ja tuumittiin tulevaa toimintaa.
Iltaohjelmaan kuului vastaanotto kunta-/virastotalolla. En olisi etukäteen osannut odottaa, että tämä kunnan muutaman vihreän päättäjän tapaaminen tarkoittaisi syömistä, saunomista ja ilmaisista vivokkeista nauttimista. Ilta jatkui baariseikkailulla Kuopion lauantaiyössä. Perinteisiä vinolaisia juhlariittejä ovat salaisuuksien jakaminen ja sukkadisko. Näitäkin oli mitä ilmeisemmin harjoitettu pingispöydän päällä kieriskelemisen, pokailemisen ja kaiken muun riettauden lisäksi. Perusmeininki. Lähes kaikilla tuntui kuitenkin olleen huippu-juhlat. Minä luuserina menin tyytyväisenä nuorisovaltuuston tiloista sosialisoimilleni sohvatyynyille nukkumaan jo varhaisessa vaiheessa, enkä ollut edes herännyt kun joku oli kähveltänyt osan allani olleista sohvatyynyistä. Syyllinen ei ikinä tunnustanut, mutta epäilen sitä joka aamulla haisi pahalta vieressäni. (Makuualustani on edelleenkin kadoksissa ViNOn viime kesän festarikiertueen jäljiltä...)
Sunnuntain aamiainen oli tee-se-itse versio. Kokkia ei kukaan ollut löytänyt yöllisten seikkailuiden jäljiltä (korjaan: tajunnut herättää!). Eräs helsinkiläinen kokousedustajamme tuli kirjatuksi poissaolleeksi, vaikka hän olikin fyysisesti läsnä ja toverit laittoivat äänestyslippuja hänen käteensä minun ohjeiden mukaan. Aamun kangertelusta huolimatta päätöksiä nuijittiin urakkatahdilla ja minä ylläpidin sukupuolten välistä tasa-arvoa aukomalla päätäni joka välissä. Näistä miesten ja naisten käyttämistä puheenvuoroista tehtiin oikein tilastoakin, josta selvisi että miehet pitivät edelleenkin eniten puheenvuoroja.
Hyväksyimme hienon eduskuntavaaliohjelman, jota joku vasemmistotoveri haukkui heti seuraavalla viikolla baarissa. Tästä olen kyllä hieman katkera. Siitä sen sijaan en, että heidän huumekohunsa ei onnistunut räjäyttämään mediaa. No, rapatessa roiskuu. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista löydä sitä, joka on kaikista lähinnä, joten olemme iloisia vasemmistotovereiden puolesta. Äänestimme hallitukseen täydennystä eronneiden jäsenten tilalle. Tommi Lappi (Lahdesta), Mika Nurmikolu (Jyväskylästä) ja Piitu Viittanen (Helsingistä) tulivat valituksi hallituksen varajäseniksi ja Sonja Hofslagare siirtyi varsinaiseksi. Onnea ja menestystä kaikille.
Hyväksyimme ViNOlle uudet säännöt, näiden mukaan aloitamme siis ensi vuonna mm. kahdella puheenjohtajalla. Käsittelimme myös puolueen sääntömuutosehdotusta. Siitä seuraavan kerran lisää puoluekokouksessa Hämeenlinnassa. Liittarin loppuun oli vielä buukattu prekariaattityöryhmän starttaus ja ns. prekariaattiseminaari, johon oli kutsuttu Jussi Vähämäki puhumaan. Tyyppi heitti taas ihan hyvää settiä, kuten useat helsinkiläiset ovat jo Uuden työn luentosarjalla huomanneet. Liittokokous julkaisi myös kaksi kannaria: Opiskelijallakin on oikeus olla onnellinen ja Kansalaisaktiivisuus ei ole rikos.
Kotimatka tuntui loputtoman pitkältä ja välillä meinasivat hermotkin mennä läpi yön valvoneeseen remuavaan porukkaan. Meidät oli sijoitettu junassa lastenvaunuun, kun olimme etukäteen ilmoittaneet, että saatamme häiritä muita. Onneksi sielä ei näkynyt muita lapsia.
Suosittelen kaikille lämpimästi ViNOn littokokouksia, niissä on aina mahtavaa. Tutustuu mielenkiintoisiin vihreisiin tyyppeihin ympäri Suomea ja saa tuntea olevansa osa koko poliittista prosessia. Loppuvuoden liittarissa taas lisää mielenkiintoista keskustelua, henkilövalintoja ja sukkadiskoa. Hypätkää mukaan!
